Suomenhevonen

Rotu

Suomenhevonen on ainoa alkuperäinen suomalainen hevosrotu ja se on käyttöominaisuuksiltaan monipuolinen yleishevonen. Tyypiltään suomenhevonen on kevyttyyppinen, keskikokoinen kylmäverihevonen. Keskimääräinen korkeus on oreilla n. 158 cm ja tammoilla n. 156 cm. Yleisilmeeltään hevonen on hyväryhtinen ja melko vankka. Yleisimmät värit ovat rautiaan eri muodot, mutta myös mustia, ruunikoita, kimoja ja voikkoja esiintyy. Suomenhevosen luonne on rehellinen, yhteistyöhaluinen, pyrkivä, nöyrä ja tosissaan yrittävä. Suomenhevonen polveutuu pääasiassa paikallisista hevosista, mutta ennen kantakirjan perustamista rotuun on sekoittunut ulkomaista verta.

Monipuolinen suomenhevonen

Nykyisin suurin osa suomenhevosista on raviurheilun käytössä. Voitaisiinkin sanoa, että juuri raviurheilu pelasti suomenhevosen, sillä ratsukäyttö on yleistynyt paljon hitaammin. Suomenhevonen sopii nopeutensa vuoksi erinomaisesti ravuriksi. Tällä hetkellä suomenennätystä pitää hallussaan viisinkertainen ravikuningas Viesker ajalla 1.19,9. Suomenhevosen arvostusta kotimaassaan kuvaa se, että vuosittain järjestettävät Kuninkuusravit ovat paitsi suomenhevosten tärkein kilpailu, myös tärkein ravikilpailu ja suurin hevostapahtuma koko Suomessa.

Suomenhevosen ratsukäyttö on yleistynyt voimakkaasti 1970-luvulta lähtien. Nykyään suomenhevonen onkin tuttu näky paitsi ratsastuskouluissa myös ratsastuskilpailuissa. Kilpailuissa suomenhevonen pärjää sekä koulu-, este- että kenttäkilpailuissa vaikka ei esimerkiksi estekisoissa aivan korkeimmalle tasolle ylläkkään. Lisäksi se soveltuu erinomaisesti maastoratsuksi ja terapiahevoseksi kestävyytensä sekä rauhallisen ja luottavaisen luonteensa vuoksi. Suomenhevonen on saavuttanut kansainvälistä menestystä myös valjakkoajossa sekä matkaratsastuksessa.

Työhevoskäyttö on vähentynyt koneiden yleistyttyä. Jäljellä on enää vain noin 500 työhevosta ja näistä suurin osa toimii metsätöissä. Maininnan arvoista on kuitenkin se, että erinomaisen vetotekniikkansa ansiosta suomenhevonen on kokoonsa nähden paras vetohevonen maailmassa. Se pystyy vetämään jopa 110% omasta painostaan.

Lisäksi suomenhevosia jalostetaan myös pienhevosiksi. Suomenpienhevonen on ponikokoinen, säkäkorkeus alle 148 cm, ja sitä käytetään pääasiallisesti ratsuna.

Hyvä esimerkki suomenhevosen monipuolisuudesta on se, että yksi hevonen saattaa elämänsä aikana kilpailla ravurina sekä toimia ratsuna tai työhevosena. Monet entiset ravurit toimivat menestyksekkäästi ratsuina, kuten kaksinkertainen ravikuningas Pette. Pette jäi eläkkeelle ravurin töistä, mutta aloitti uuden uran kilpailevana kouluratsuna ja on sittemmin hyväksytty myös ratsukantakirjaan. Mikään muu hevosrotu maailmassa ei ole näin monipuolinen.

Historia

Suomenhevosen historia alkaa jo jääkauden aikaiselta ajalta, mutta kantakirja perustettiin vasta vuonna 1907. Tuohon aikaan suomenhevonen oli tärkeä kumppani pelto- ja metsätöissä, joten se palveli pääasiassa työhevosena. 1900-luvulla suomenhevosia oli Suomessa noin 300 000 ja vielä 1950-luvullakin noin puoli miljoonaa kunnes koneet syrjäyttivät hevoset. Vuosina 1950-85 suomenhevosten lukumäärä laskikin jyrkästi (n. 95%) niin, että 1980-luvulla niitä oli enää noin 14 000. Onneksi hevosurheilu, etenkin raviurheilu, lisääntyi ja nyt suomenhevosia on noin 20 000 pääasiassa ravureina, mutta myös ratsuina ja työhevosina. Nykyisin varsoja syntyy vuosittain noin 2000.

Suomenhevosen historia on aina nivoutunut hyvin läheisesti suomalaisten historiaan, ja sen vuoksi yksi luku suomenhevosenkin historiassa on sota. Jo hakkapeliitat ratsastivat suomenhevosilla 30-vuotisen sodan aikana, mutta tuoreemmassa muistissa ovat Talvi- ja Jatkosota, joissa suomenhevonen antoi oman mittaamattoman arvokkaan panoksensa.